22.5.2005

Vähitellen olemme palautuneet maan pinnalle pilvistä :) Wage on joutunut olemaan hiukan vähemmällä huomiolla kun töiden lisäksi kaksi iltaa menivät jälleen päättötyötä ihmetellessä. Pyöräilemässä ehdimme sentään käymään, mutta nautinnollinen pitkä metsälenkki on jäänyt tekemättä. Tästä kärsivät sekä koira että emäntä. Parasta stressinpoistoa on kulkea metsässä kuunnellen vain luonnonääniä ja katsella koiran iloista viipotusta pitkin tannerta. Valkotupsuinen häntä näyttää lähinnä helikopterin roottorilta joka kohoaa varpujen keskeltä :D
Eilen pääsimme kuitenkin viettämään laatuaikaa ystäviemme maatilalla. Wage on aina ihan innoissaa kaikista linnuista, hajuista ja toiminnasta. Wage toimi "lankkupoikana" ja oli muutenkin terassinteossa täysillä mukana. Lisäksi teimme pitkästä aikaa paukkutreenit. Tällä kertaa Wage selvästi ymmärsi mitä tapahtuu kun ase (haulikko) nostetaan ylös. Tilanteeseen ehkä vaikutti se, että tällä kertaa isäntä ampui ja aseen omistaja seisoi siinä vieressä. Innolla Wage lähti aina narupalloa noutamaan, eikä oikein reagoinut laukauksiin. Nyt reagointi tapahtui mielestäni siihen kun ase nostettiin ampuma asentoon (Wage pakitti vierestäni). Tilanteeseen vaikutti varmasti myös se, että notkon pohjalla virtasi puro ja Wagella oli kuuma ja jano. Matkaa ampujaan oli kyllä reilusti, mutta hitaasti tässä on edettävä. 6mm starttipistooli ei aiheuta enää mitään reaktioita vaikka ihan vieressä ammuttaisiinkin. Tässäkin harjoituksessa pääpaino oli siinä ettei se laukaus ole pelottava ja että tilanne pidettiin rauhallisena. Laukausten jälkeen palasimme ampujien luokse ja Wage tuli haistelemaan haulikkoa. Jäimme vielä makoilemaan heinikolle ja nauttimaan auringosta, joten mitään kiirettä ei kellään ollut. Toivottavasti Wagelle jäi taas hyviä mielleyhtymiä laukauksiin!

19.5.2005

Viikonloppu oli hyvin mielenkiintoinen! Lauantaina otin (ilman Wagea) osaa Novascotiannoutajat ry:n järjestämään NOME-koulutuspäivään, jossa oli kouluttajana tanskalainen Finn Lange, joka tuomaroi sunnuntain TollerShown. Päivän aikana tuli monia uusia vinkkejä noutoharjoituksiin (kunhan ne vielä muistaisi!) sekä tutustuttua erilaisiin suoritustapoihin. Jälleen kerran huomasi kuinka yksilöllisiä koirat todellakin ovat. Mukavaa jutustelua muiden tolleristien kanssa tuli myös harrastettua. Kun vihdoin sain lähdettyä kotiin, oli edessä vielä "normaalit" rutiinit ennen koiranäyttelyä eli pitsan leivontaa ja pakkaamista.
Sunnuntaina lähdimme aikataulusta myöhässä kohti Helsinkiä. Olin aivan hermona, että ehdimmekö ajoissa edes ennen omaa vuoroamme. Paikalle saavuttiin juniori-urosten kehän aikana ja asetuimme löytämäämme paikkaan aivan kehän laidalle. Wagen kanssa samassa luokassa oli 13 muuta urosta, ei Shown suurin luokka, mutta kokoa kuitenkin. Olin aivan varma, että menetimme kaikki mahdollisuudet jo alussa kun Wage päätti pelätä tuomaria. Finn Lange oli oikein mukava ja yritti saada Wagen luottamaan siihen ettei aikonut pahaa. Selvisimme joten kuten pallukkatestistä ja hampaiden katsomisesta ja muuten kaikki tuntui menevän mukavasti. Jo ennen omaa vuoroamme tiesin tuomarin olevan tiukka, eikä ERI:ä pahemmin jaeltu. Tällä kertaa seurasin mitä kehässä tapahtui ja tiesin jopa ettei edeltämme ollut yksikään luokassamme saanut vaaleanpunaista nauhaa. Kun sitten kehää pyörittävä toimitsija ojensi hymyillen meille ERI-ruusukkeen loisti naamani varmasti kuin Naantalin aurinko :D Iloani lisäsivät vielä kehän laidalta kuuluneet kannustukset!
Jonkin verran ehdin ennen Paras Uros-kehää katsella myös kakkos kehän tunnelmia ja jutella muutamien tuttujen kanssa. Oli aivan upeaa ottaa osaa PU-kehään! Katsojat olivat täysillä mukana ja kannustuksia kuului kehän ympäri juostessa. Yritin saada Wagen innostumaan ja sillä välin tuomari oli tutkailut koirat moneen kertaan. Näin jälkeenpäin ei ole enää selkeää kuvaa siitä mitä tapahtui, mutta silmieni verkkokalvolle on jäänyt hyvin kuva siitä kuinka tuomari hymyillen nosti meille kolme sormea pystyy ja vinkkasi siirtymään keltaisen tolleri-kuvan eteen :) Näyttelyyn oli ilmoitettu 42 urosta (en tiedä montako oli poissa) ja meidän Wage oli tuosta määrästä kolmanneksi paras uros! Aivan uskomatonta (ilmeeni oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen)! Jännitys ei vielä siihen loppunut vaan tuomari juoksutti vielä kahta urosta ja mietti kumman julistaa parhaaksi. Päätös ei varmasti ollut helppo, komeita koiria kumpikin. Lopulta Cajo valittiin parhaaksi urokseksi! Paljon onnea Katja ja Cajo! Cajo valittiin vielä näyttelyn parhaaksi ja parhaiten liikkuvaksi joten heille päivä oli varmasti myös ikimuistoinen ;) Meidän päivän kruunasi Wagen ensimmäinen SERTi ja vielä tällaisesta erikoisnäyttelystä! Lisäksi tuomari oli laittanut meidät vielä Paras pää ja ilme -kisaan joka olikin aivan viimeinen valinta päivälle. Wage alkoi jo vähän väsähtää, mutta piristyi hyvin kehässä. Enää ei tarvinnut juosta vaan näyttää iloiselta ;) Isällisesti myhäillen Finn Lange ojensi meille kennel Siphra's:in lahjoittaman kiertopalkintopokaalin ja sen mukana kulkevan kansion. Kansion sivuilta löytyi yllättävän monta sukulaista ja seuraavan vuoden kuluessa sinne lisätään kuva Wagen päästä.

5.5.2005

Eka kisa sitten takana :D Meni sitten täysin yli odotusten! Tavoite oli ALO3... Tässä sitten jotain tarinaa siitä miten asiat muistan ;) Luoksepäästävyydessä Wage hiukan peruutti tuomarin ojentaessa kättä ja siksi ei täyttä kymppiä tullut. Paikalla makuussa Wage ei totellut ensimmäista maahan-käskyä ja toiseenkin reagoi hitaasti laskeutuen ja lopulta kyljelleen kellahtaen... Tässä vaiheessa vain pyörittelin silmiä (kehän laidalta kuulin naurahduksia ;) ) Onneksi kuitenkin nousi lonkka-asentoon kun lähdin liikkeelle. Tämän "kuolemisen" lisäksi Wage oli vähän rauhaton, mutta pysyi aloillaan. Molemmat seuraamiset olivat melko huonoa... Kontakti kateissa ja koira seurasi perässä eikä istunut pysähdyttäessä. Maahanmenossa Wage on yleensäkin aika hidas, sekä ymmärtämään/tottelemaan/laskeutumaan. Luoksetulossa arvoin mielessäni tuleeko Wage eteen vai suoraan sivulle... Ohjaaja kun ei ole tarpeeksi treenannut oikein kumpaakaan ja lisäksi olemme muuttamassa sivulle tulon tyyliä. Toivoin Wagen tulevan eteen, mutta koira ratkaisi asian kiertämällä takaa suoraan vierelle ja jäämällä jälleen vinoon perusasentoon. Seisominen seuraamisesta meni ihan ok mielestäni. Estehyppy nappiin. Kaikissa liikkeissä vaikutti tuo perusasennon vinous alentavasti. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen vaikka tuo ei ollut mikään paras esitys. Kuitenkin hyvin siihen nähden ettemme ole vielä lähes yhtään harjoitelleet ilman nameja ;)
Jäin vielä hommiin jäljellä olleisiin voittaja ja eritysvoittaja luokkiin ja nyt onkin sitten hiukan kipeä olo. Ilma oli sangen viileä ja vettäkin tuli välissä. Pakko mennä jo nukkumaan, joten tokotuloksia sivun ulkoasu paranee joskus. Sain hyviä kuvia ja laitan niitäkin näkyviin kunhan ehdin, nyt sänky kutsuu...

1.5.2005

Ensiviikolla otamme Wagen kanssa osaa ensimmäisiin toko-kokeisiimme. Kerran olemme käyneet katsomassa touhua, joten kokemusta ei todellakaan löydy ;) Asenne kokeisiin: Ensimmäinen kerta on joskus kuitenkin edessä ja kaikkea pitää kokeilla, paitsi... Menemme siis avoimin mielin. Toivomuksena on koiran pysyminen paikallamakuussa ja muuten pysyminen kehänauhojen sisäpuolella. Viime treeneissä Wage oli väsynyt ja ihan muissa maailmoissa. Normaali "sähäkkyys" puuttui. Tulevalla viikolla ei pahemmin treenata, ihan pikkuisen vain.
Enemmän tässä jännittää oma alkava työharjoittelu! Ainakin seuraavat 5 kuukautta elämä on huomattavan erilaista säännöllisistä työajoista johtuen ja kaiken uuden opettelu varmasti väsyttää joten Wage saa hoitaa lenkkeilyyn houkuttelun ;)