Keskiviikko 19.3.2008

Wage on parantunut hyvin. Karvat eivät tietenkään vielä ole kasvaneet takaisin ;) mutta muuten jäppinen on aivan kunnossa jälleen. Pojat viettivät keskenään isännän kanssa kokonaisen viikon emännän ollessa työn vuoksi kurssituksessa pääkaupungissamme. Tätä ennen ehdimme kuitenkin Intron kanssa osallistumaan yhteistreeneihin Päivikin ja Rasmuksen, Mervin ja Sannin sekä Katin ja Saken kanssa. Toki myös Linus oli treenaamassa sekä Feston toimittamassa seuraherran roolia. Eipä paljoa vaikuttanut Intron riistaintoon se ettei riistaa ole ollut tarjolla sitten syksyn. Kaikki vastaantullut noudettiin, joskin varis vaihdettiin harakkaan kun siihen ruudussa törmäsi... Muuten treenit menivät emännän kokiessa ahaa-elämyksen liittyen Intron epävarmuuteen lähteä noutoon. Valitettavasti tuo viikon poissaolo juuri ennen talvinomea ei juurikaan helpottanut tilanteen korjaamista joten heti perjantaina palattuani kotiin menimme Intron kanssa kahdestaan niitylle tekemään helppoja noutoja ja ohjauksia positiivisessa hengessä.
Vilppulassa starttasimme siis TolleRiNi-joukkueessa joka meidän lisäksi sisälsi vielä yhden Riikan ja Kepen sekä Ninan ja Lenen. Suuret kiitokset joukkuetovereille mukavasta päivästä kuten myös monille muille paikalla olleille tolleristeille. Myös Intron sisaruksia oli yhden joukkueellisen verran eli Rasmus ja Pävikki, Sanni ja Mervi sekä Viski ja Jussi. Valitettavasti en nähnyt kuin oman joukkueemme suoritukset sillä iltapäivästä alkoi väsymys ja nälkä jo painaa sen verran että tyydyin leireilyyn grillimme äärellä. Intro kävi jonkin verran lämpimänä odotellessamme ja piippaili kuten sen tyyliin kuuluu. Sekun ei usko että emännällä on ihan oma pilli mukana... Hakuun Intro tietenkin pääsi vasta kun oli hiljaa ja alueelle lähdettiin innolla. Töitä se teki, mutta ei sillä ihan vielä nenä toimi kuten toivottavasti tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan Intro sai 3 damia kuudesta ylös, mutta toki sitä ennen se tuhlasi viiden minuutin aikarajasta osan kakkaamiseen (ylivilkas suoli?) ja vielä valitettavampaan merkkailuun. Lopulta se taisi turhautua kun ei enempää meinannut löytyä ja jäi etualalle haistelemaan. Kun kuulin aikaa olevan enää 10 sekuntia en enää halunnut lähettää koiraa alueelle. Markkeeraustehtävässä Intro piippasi, mutta pysyi hyvin paikoillaan laukauksessa. Ensimmäinen markkeeraus meni hyvin, emäntä vain kämmäsi palautuksessa (yllättävän kevyt dami putosi kädestä) ja siirryimme ohjaukseen ilman hihnaa. Intro pysyi suht hyvin lähellä, mutta ohjaukseen lähetyksessä jouduin käyttämään aikaa sillä herra piippasi turhautuneena. Kun hiljaisuus hetkeksi laskeutui lähetin Intron linjalle. Päivän aikana oli paikalle muodostunut polku, mutta linjalla oli silti mättäitä. Intro eteni hyvin damille, nappasi sen mukaan ja palautti kauniisti käteen. Toinen markkeeraus menikin sitten ihan poskelleen. Intro näki mielestäni heiton, mutta piippasi paikallaan. Kun lähetin sen noutoon se tuntui täysin unohtaneen mihin dami putosi tai että mitä oli ylipäätään tekemässä. Se vain haahuili ja vaikutti jopa siltä että se juoksi ainakin kerran damin yli. Kutsuin koiran pois ja katsoimme mistä heittäjä damin haki.
Kieltämättä tuo toinen markkeeraus harmitti, mutta toisaalta Introlle on tehty luvattoman vähän mitään muistinoutoja tai markkeerauksia. Ohjaus meni nappiin ja hakua pitää vielä harjoitella motivoidusti. Suurin ongelma meillä on tuo piippaaminen ja sen kanssa töitä tehdään ihan joka päivä normaalissa elämässä. Toisinaan menee paremmin ja toisinaan huonommin. Lisää motivointia emännälle haimme vielä pysähtymällä Intron kasvattajilla kotimatkalla. SUURET kiitokset Annalle, Villelle ja "Vauskille" erittäin mukavasta illasta ja sunnuntai aamusta! Nälkä ei päässyt vaivaamaan ja keskustelut sekä koirista että muusta piristivät väsynyttä matkaajaa. Intro lepäili omissa oloissaan sillä Muusa-siskolla ja Oonalla oli juoksut. Onneksi Intro ei juurikaan häiriintynyt tyttöjen hajuista vaikka lattioita ja pihaa nuuskuteltiinkin innolla.
Tämän viikon lomailemme remontin merkeissä kotosalla. Katsotaan saako emäntä jossain vaiheessa aikaiseksi treenata edes hiukan tai mahdollisesti kaivaa kameran ulkoilemaan koirien kanssa ;)

Maanantai 3.3.2008

Murheen päivä
Surullisten sarja tuntuu vain jatkuvan... Tänään saimme suruviestin, että Wagen komea Wallu veli oli menehtynyt suolitukokseen. Wallun elämä loppu liian nopeasti, poika oli vasta parhaassa iässään ja suuria suunnitelmia edessään. Osanottomme ja sympatiamme Tealle, Juhalle ja tytöille.
Oma murheen päivämme sai oikeastaan alun jo eilen illalla nukkumaan mentäessä. Huomasin Wagen kulkevan hassusti takapuoli allaan ja häntä tiukasti koipien välissä. Nousin vielä sängystä katsomaan oliko pyllykarvoihin kenties jäänyt jotain ylimääräistä roikkumaan, nostaessani häntää Wage vinkaisi ja ymmärsin jotain todellakin olevan enemmän pielessä. Siirryimme suihkuun jossa lämmin suihku tuntui rentouttavan jäppistä ja sain tunnusteltua paikat. Oikea puoli oli anuksen vierestä todella turvonnut ja ilmeisen kipeä. Keskellä turvotusta oli vielä isompi patti joka oli kaikkein kipein kohta. Hellästi huuhdeltiin pylly ja annoin vielä tulehduskipulääkkeen yötä vasten ja päätin heti aamulla kahdeksalta soittaa eläinlääkärille. Yö meni minun osaltani hyvin rauhattomasti, mutta en kuullut missään vaiheessa Wagen valittavan tai mitään muutakaan. Aamulla huomasin patin puhjenneen ja löysin lattialta jäljet siitä. Lisäksi Wagen takapää oli ikävässä eritteessä. Pesun jälkeen se kuitenkin iloisesti lähti aamupissalle. Heti kahdeksalta sain varattua aamupäiväksi eläinlääkäri ajan. Eläinlääkäri vahvisti epäilykseni: oikea anaalirauhanen oli tukkeutunut, tulehtunut ja puhjennut ihon läpi. Wagella ei ole koskaan elämänsä aikana ollut mitään ongelmia anaaliensa kanssa eikä niihin ole tarvinnut kajota. Eikä se nytkään ollut niitä mitenkään oireillut vaikka molemmista anaaleista tyhjennettiin paksu, musta, kuiva erite.
Nyt Wagen pylly on ajeltu karvattomaksi, kauluri on päässä ja 10 päivää antibioottia ja vähintään 5 päivää kipulääkettä aamuin illoin. Tämän lisäksi peppu on huuhdeltava suihkulla kaksi kertaa päivässä ja aina kun se on likaantuntut. Päivä ja ilta on mennyt Wagen tarkkailuun kun se vähitellen alkaa selviämään rauhoituksesta. Vieläkään se ei ole juonut eikä tietenkään saanut ruokaa. Pylly on selvästi todella kipeä ja Wagea häiritsee kun takapuoli ei ole normaali ja haisee. Intro on tavattoman kiinnostunut Wagen takapäästä ja sitä saa koko ajan kieltää tunkemasta liian lähelle.
Muuten elämämme on soljunut rauhallisesti eteenpäin. Missään säännöllisissä harjoituksissa ei olla päästy käymään ja muutenkin aktiviteetit ovat olleet ihan liian vähäisiä. Wage sai tammikuussa syvän haavan takajalkaansa ja sitä paranneltiin muutamia viikkoja. Nyt se on onneksi vain ikävä muisto. Molemmat pojat olivat mukana Salon Seudun Noutajien toimintapäivässä nauttimassa nuotion lämmöstä ja makkarasta. Wage pääsi lyhyelle, tuoreelle jäljelle ja Intro noutamaan vaakkuja ja lokkia hakuruudusta. Intro toimi kuten Intro toimii, eli nopeasti ja hyvin. Suurin yllättäjä oli Wage jolle jostain päähänpistosta päätin laitattaa myös riistat ruutuun. Wage ei ole nähnyt riistaa taippareiden jälkeen lainkaan ja yllätys olikin melkoinen kun se täysin spontaanisti nosti vaakun nopesti suuhunsa ja lähti samantein palauttamaan sitä. Ja näin kävi kaikkien vaakkujen ja sen yhden lokin kohdalla! Lisäksi sillä että olin itse näköetäisyydellä ei tuntunut olevan Wagen työskentelyyn mitään vaikutusta. Olin kyllä täysin puulla päähän lyöty... Wage kartutti pientä pokaalikokoelmaansa ja Intro avasi omansa Salon Seudun Noutajien muistaessa viime vuotta. Wage sai Valiomuisto-pokaalin ja kunniakirjan sekä oli yllätyksekseni Salon Seudun Noutajien Uusi MEJÄ-noutaja. Intro sai hienon pokaalin Nuoren Noutajan Kannustuspalkintona.