Tiistai 23.10.2007

Iippo Ilmalupsuttelijan tassu on kunnossa. Kipulääkekuurin aikana esiintyi muutamaan kertaan ontumista, mutta lääkekuurin loputtua ei ontumista ole enää esiintynyt. Kovin toivomme ettei tassusta ole enää vaivaa ja natiainen pysyisi muutenkin terveenä. Intron ensimmäinen syntymäpäivä oli ja meni. Tokihan kakaraa muistettiin lahjalla, mutta kakkua ei ehditty värkkäämään. Lahjana Introlainen sai lelun jonka piti kestää tiikereidenkin otteet... Hmmm... Valitettavasti meidän pikku tiikeri luuli lelun olevan puruluu ja noin vartissa oli natustanut siitä sauman auki. Sillähän nyt ei ollut mitään merkitystä vaikka OIKEA puruluu oli siinä ihan vieressä ;) Tuolla natiaisella on muuten monta monituista lempinimeä (tiedättehän sen sanonnan rakkaista lapsista). Isäntä on keksinyt Iippo Vinetolle myös ammattinimikkeen ja se on "kirsufonisti". Tuo nimike ei varmaan sen enempää selvittelyä kaipaa, mutta sivutyönään Iippolainen suorittaa myös ilmalupsutusta tai -lipomista ja se ehkä joillekin on vieraampi työnkuva. Tätä toimintaa tehdään yleensä silloin kun isäntäväellä on jotain pienen koiran mielestä todella herkullista syötävää (ihan mitä vain syötävää) tai juotavaa (yleensä alkoholipitoista). Silloin Iivari sujahtaa salamanlailla sohvalle sopivalle etäisyydelle kohteesta ja pyrkii saamaan kaikki haju- ja mahdolliset makuhiukkaset kielellään varmempaan talteen. Tämä toimenpide saattaa toisinaan tuoda mieleen käärmeen ;) Tämä meidän käärme luo muuten karvaansa tällä hetkellä hyvinkin voimakkaasti. Sunnuntaina karstasin koirasta vain vaivaiset yhdeksän karstallista karvaa... Nyt kun Wage on lopettelemassa massiivista karvanpudotusoperaatiotansa, niin Intro vasta aloitti. Uusi karva on molemmilla kuitenkin kiiltävää joten eiköhän se talvi sieltä saa rauhassa tulla. Molemmille pojille on myös tilauksessa ihan henkilökohtainen ruokintasuunnitelma, jotta varmasti saavat kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet.
Muuten meidän pojille kuuluu hyvin rauhallista eloa. Mitään ei erityisesti olla treenattu (paitsi Intron kanssa tuota hiljaa olemista) ja Intron tassusta johtuen myös lenkit olivat pitkään hyvin lyhyitä. Emäntä kävi luennoilla ja oli töissä Novascotiannoutajat ry:n luonnetestissä. Testin seuraaminen työntekijänä oli kyllä todellinen aitiopaikka ja herätti paljon ajatuksia. Saa nähdä joutuuko Wage joskus testiin, Introlla nyt aikankin on vielä vuosia edessä ennen kuin se on tarpeeksi "kasvanut". Sen olen jo huomannut, että maalla asumisessa on huonojakin puolia. Introsta on nimittäin tullut ihan maalaistollo. Natiaisen kanssa pitäisi käydä kaupungissa tallustelemassa ja totuttelemassa siihen että lenkillä voi kohdata muita ihmisiä tai koiria. Ehkäpä tässä joku ilta ajellaan Somerolle katselemaan maisemia ja vakoilemaan millainen on meidän entinen pihan nykyään ;)

Sunnuntai 7.10.2007

Meistä on Intron kanssa tullut lähes viikottaisia asiakkaita eläinlääkäriasemalla :( Kipulääkkeet lopetettiin maanantaina ja torstaina loppui antibiootti kuuri. Perjantaina tassua taas onnuttiin aamulla ja sille varaaminen oli vähäistä. Hetken klenkattuaan Intro kulki taas kuin tassussa ei olisi ikinä ollutkaan mitään vikaa. Päätin kuitenkin käyttää natiaisen eläinlääkärillä. Tällä kertaa oli eri lääkäri kuin viimeksi ja pohdimme pitkään jatkohoitoa ja mahdollista syytä ontumiseen. Toiseksi uloimman varpaan yksi nivel oli jonkun verran turvoksissa ja hiukan Intro sitä aristi. Hoitona on nyt kipulääke ja pitäisihän tuota pitää "levossa". Se on täysin mahdotonta, mutta tästä syystä Intro ei valitettavasti päässyt Salon tollerilenkille. Wage sen sijaan pääsi rallailemaan Somerniemelle Ämyrin metsään :) Kiitokset kaikille lenkkeilijöille! Toivottavasti nähdään uudestaan, myös kaikki "ensikertalaiset" ;)

Tiistai 2.10.2007

No voihdoinkin heti aikaa istahtaa koneelle kotona :)
Töissä on ollut kiirettä ja kotona aika on mennyt hurahtamalla (silloin kun kotona on ehtinyt olemaan!). Mitä kaikkea sitten on elokuun lopun ja loman jälkeen tapahtunut... Kerrotaanpa ensin Intron kuulumiset: Introlla oli pentukurssi, johon sisältyi yksi teoriakerta sekä 4 kenttä kertaa. Valitettavasti emme pääseet osallistumaan kenttäkrroista kuin vain kahdelle ensimmäiselle sillä sitten alkoi silmätulehdus ja juuri viimestä harjoituskertaa edeltävänä maanantaina heräsin aamulla erilaiseen tassuttelun ääneen. Kun sitten vihdoin avasin silmät oli sängyn vierellä kolmejalkainen tolleri. Oikea etutassu oli reppananoloisesti ilmassa eikä sille varattu painoa lainkaan. Turvotusta ei juurikaan ollut, mutta kahta uloimmaista varvasta tutkittaessa kuului vinkaisu. Eläinlääkäriin natiainen kiikutettiin iltapäivällä ja siellä tassu tutkittiin. Mitään selvää syytä ei löytynyt ja pikku-ukko humautettiin rauhallisemmaksi. Lauantai-illalla poistin Intron samaisesta tassusta suuren ruusun piikin, mutta se ei ollut nahan sisällä kuin ihan muutaman millin eikä maanantaina siinä kohdassa näkynyt mitään jälkeä. En uskonut tuon piikin olevan syy ontumiseen. No, rauhoitettu Ikiviuhko kannettiin röntgeniin ja tassu kuvattiin. Mitään murtumaa tai muutakaan ei tassusta löytynyt. Eläinlääkärin kanssa pohditiin eri mahdollisuuksia tilanteeseen. Yksi mahdollisuus on, että tassussa on hiusmurtuma joka ei vielä näkyisi kuvissa. Todennäköisempää on, että kynsi on jäänyt lattialautojen rakoon ja hypätessään ylös natiainen on vääntänyt varpaansa niin että nivelsiteet ovat kärsineet. Eläinlääkärissä Intro sai jo kipupiikin ja kotiin lähdettiin herätetyn otuksen kanssa, taskussa antibiootit ja kipulääkkeet. Ilta menikin rauhallisesti sohvalla loikoillen kun eihän tuo rauhoittunut jollei päässyt ihmisen lähelle. Mörkökausi yhdistettynä rauhoituksesta johtuneeseen tokkuraan vaikeutti ulkoilua pelkän isännän kanssa. Pissata ei voinut kun jänskätti se kaukana notkon toisella puolella ollut kaivinkone ja kaikki hahmot pimeydessä. Onneksi sentään emännän ja Wagen kanssa olo oli turvallinen ja tarpeet saatiin hoidettua. Seuraava päivä ulkoiltiin ohjeiden mukaisesti hihnassa. Sen pidempään tätä ei kerta kaikkiaan voinut jatkaa sillä otus tempoi hihnassa tyytymättömänä ja sisällä loikki pitkin seiniä. Kun kerran tassun aristus loppui heti kuvaamista seuraavana päivänä, niin siirryimme lähes normaaliin liikkumiseen. Mitään pidempiä lenkkejä ei olla tehty, mutta vapaana tuo on saanut mennä ihan niin kuin haluaa. Vielä olisi muutama päivä antibiootteja, mutta kipulääkkeet on lopetettu.
Ja sitten tämä meidän kuukauden tähti ;) Wagea treenattiin tavoitteellisesti ja päämäärä mielessä pitäen koko kuukausi. Salon Seudun Noutajien treeneissä käytiin testailemassa toimintaa hajustetussa ruudussa, sekä laahausjälkeä. Kävimme myös laahausjälki-iltatreeneissä Paimiossa, jossa pääsimme myös lenkkeilemään kasvattaja-Tiinan ja hänen tyttöjensä kanssa. Ihan joka päivä ei riistalla treenattu, mutta joka viikko ja parhaimpina useampi kerta viikossa. Mikäli riistalla roikuttiin eikä palauttaminen kiinnostanut, otettiin Intro mustasukkaisuutta herättämään. Ilmeisesti nämä treenit, ruokamäärän pienentäminen kokeen alusviikolla sekä tietynlainen huomioimattomuus, vaikuttivat siihen että Wage vihdoin taipui!
Mikään nappi suoritus se Wagelta ei ollut vaan päin vastoin. Onneksi kuitenkin riittävää ;) Ensimmäinen jännityksen aiheuttaja koepaikalla oli vesinouto. Ranta oli suo-tyyppinen ja koiran piti pudottautua veteen. Kävimme uittamassa molempia poikia ennen kokeen alkua. Wage ei meinannut mennä veteen Intron perässäkään vaan taiteili kaikki reunalla kaikki neljä tassua sellaisella postimerkin kokoisella alueella. No, ikävä emäntä tuuppasi koiran jorpakkoon ;) Sen jälkeen veteenmeno oli jo helpompaa. Wage starttasi numerolla 3. Valitettavasti en nähnyt Intron veljen Rasmuksen ensimmäisenä koirana tekemää upeaa työtä. Taisimme olla tuolloin herättelemässä mustasukkaisuutta läheisellä niityllä. Wage suoritus vesityössä oli vallan hyvä. Veteen mentiin suht reippaasti ja lokit palautuivat käteen. Ruudussa Wage lähti innolla vaakulle, mutta jäi heittovarikselle seisoskelemaan häntäänsä heilutellen "Katso mamma, täällä on vaakku!". Kun Wage oli hetken seissyt vaakun takana, huomasin tuomarin olevan nousemassa ylös. Noustessaan hän kysyi koiran nimeä. "Wage, mutta sitä ei saa mennä auttamaan" sanoin. Tiesin, että jos Wagelle menee heittelemään vaakkua se ottaa sen leikkinä eikä varmasti palauta mitään minulle. Hetken vielä seisoskeltuaan Wage nappasi vaakkua siivestä kiinni ja kehujeni saattelemana kiikutti sen ulottuvilleni. Lähetin sen lennosta uuteen noutoon ja löydettyään seuraavan vaakun jäi se taas sinne heiluttelemaan häntäänsä ja tuijottelemaan minua. Näin tapatui viiden variksen kohdalla, yhden kohdalla Wage jopa siirsi vaakkua puolisen metriä, että näki minut parin ohuen puun takaa paremmin. Jokaisen vaakun se kuitenkin otti itsenäisesti suuhunsa ja kehut tulivat vasta siinä vaiheessa. Yhden vaakun kohdalla se valitettavasti nosti konttiansa läheisen koivun kylkeen ja aiheutti emännälle pari väliin jäänyttä sydämenlyöntiä... Viimeinen vaakku oli ainoa jolle en nähnyt. Se oli se kuudes varis alueella. Kaikki muut olivat harva puustoisessa ylärinteessä ja näköyhteys riistalta oli väistämätön. Kuudennella vaakulla Wage oli siis näkymättömissä ja päässäni jyskytti oma kiihtynyt pulssini. Kuinka onnellinen olinkaan kun se vihdoin pyyhälsi luokseni vaakku todella hyvässä otteessa ja palautti sen suoraan käteeni!
Siitähän se todellinen jännitys vasta alkoi... Jäljet vedettiin parin kilometrin päässä keskuspaikasta. Wage pääsi toiselle jäljelle heti Rasmuksen nappisuorituksen jälkeen. Psyykkasin Wagea ja innostin sitä, en lainkaan kieltänyt sitä vetämisestä ja jäljen alkuun mentiinkin lujaa. Wage oli heti nenä maassa ja vauhdissa, niin etten meinannut saada siltä hihnaa pois. Wagen kadottua metsään siirryin tuomarin selän taakse piiloon. Jännitin aivan tolkuttomasti ja kaikenlaiset ajatukset risteilivät päässäni. Vihdoin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen näin jotain liikettä metsässä. En vielä nähnyt oliko Wagella pupu mukana, mutta Katin hiljaiset hihkaukset vierelläni kertoivat asian olevan näin :D Heti kun Wage näki minut se tiputti pupun, toi sen kuitenkin luokseni kun sitä pyysin. Vielä nytkin kyyneleet nousevat silmiin kun tuota hetkeä muistelen... Kuinka onnellinen ja ylpeä jäppisestä olenkaan! Vihdoin saavutimme sen mikä oli tavoitteena jo ennen Wagen kotiutumista syksyllä 2003! Taipumisen seurauksena Wage sai nimeensä etuliitteen FIN MVA eli Suomen Muotovalio. Wage on viides Waterfox-valio ja kaikki nämä 5 ovat tältä kuluvalta vuodelta! Suuret onnittelut siis Tiinalle kasvatustyöstä! Suuret onnittelut myös Intron kasvattajille, Annalle ja Villelle sillä seitsemästä pennusta nyt jo 5 on läpäissyt taipumuskokeen ja jo 2 on saanut tuloksen NOME-kokeesta! Onnittelut myös Ninalle ja Lenelle taipuilusta ;) Olemme kiitollisia kaikista onnitteluista joita on sadellut niin netin kautta kuin kasvotusten ja puhelimen välityksellä! Kumarrus siis kaikille meitä muistaneille. Nyt keskitymme jälleen talon remppaan ja talven odotteluun. Tietenkään emme unohda treenaamista ja sekä tokoa että noutoja hiotaan ensi vuotta varten.