Sunnuntai 17.4.2005

Otimme tänä viikonloppuna osaa Mejä-kurssille. Lauantaina oli pitkät pätkät teoriaa ja emäntä hikoili Paimion Metsäkoulun luokkahuoneessa. Kuulimme mejä-kokeen kulusta ja saimme pikakurssin suunnistuksesta, kotiläksyksi saimme viedä melkoiset niput kopioita käsitellyistä aiheista. Iltapäivällä vedimme lyhyet jäljet ryhmissä jokaiselle koiralle ja siellä metsässä tarpoessa uudet opit tuli paremmin sisäistettyä. Tänään sunnuntaina ajoimme jäljet koirien kanssa aina yhden ryhmästä toimiessa oppaana. "Tuomareina" ja kouluttajina oli paikalla ihan oikeat (ja yksi lähes valmis) mejätuomarit. Wage vietti ajan ennen omaa vuoroaan pitkälti autossa, jotta virtaa riittäisi vielä jäljelle. Lähdöllä Wagelle ei tarvinnut kertoa mitä tehdään, kuono oli maassa ja jälkeä lähdettiin hyvin etenemään. Muutaman metrin päästä ei ollut oikein selvyyttä siitä mihin jälki jatkuu ja se hämmennys taisi vaikuttaa Wageenkin, sillä tapojensa vastaisesti se istui alas ja katseli mukana olleita ihmisiä kuin sanoakseen: "miettikää vaan, mulla on aikaa..." ;) Kun jälkeä taas jatkettiin päästiin ensimmäiselle makaukselle. Wage nuuhki makauksen tarkkaan ja se selvitti kulman täysin itse. Toinenkin makaus nuuskittiin tarkkaan ja muutaman kerran kehaisin Wagea kun se tarkastettua eläinten jäljet palasi oikealle verijäljelle. Pupu jäljen päässä nuuskittiin tarkkaan ja taidettiin vähän nuolaista sen häntää. Selvästi jäppinen hoksasi taas mitä siltä odotettiin, vaikka edellinen jälki sille on vedetty viime syksynä. Meidän ryhmän tuomari olikin ilokseni sitä mieltä, että Wagessa olisi ainesta jälkikoiraksi, kunhan hiukan harjoiteltaisiin. Hiukan siis auringonpaistetta risukasaan :)

Tiistai 12.4.2005

Kuulumisia, kuulumisia... Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon ja ei mitään. Tokossa ollaan käyty muutamaan kertaan eikä sieltä ole mitään erikoista kertomista. Sellainen ongelma on nyt tiedostettu, että Wage pudottaa mitä-ikinä-suussa-kantaakaan siinä vaiheessa kun sitä pyytää istumaan. Tähän varmasti auttaisi naksutreenit, mutta jotenkaan ei ole aikaa siihen löytynyt. Otimme osaa Salon Seudun Noutajien match show:hun, josta Wage sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut enää punaisten kehässä. Päivä oli onneksi aurinkoinen, sillä aikaa meni koko päivä. Lauantaina 26.3. kyläilimme Leppisillä ja saimme Mikalta hyviä neuvoja noutotreenien jatkamiseen. Lisäksi ohjelmassa oli ihanan paljon koira-aiheista keskustelua ja leikkimistä erittäin hyvässä seurassa :D. Siis emäntä leikki, Wage vietti päivän suurimmaksi osaksi autossa (Ringalla juoksu). Kiitoksia kaikesta herkullisesta tarjoilusta ja mahtavasta seurasta! Nou-treenit tuon monivaiheisen viikon lopulla eivät menneet toivotusti. Wage ei ollut sitä mieltä, että vaakkua pitäisi mammalle kantaa, vaan vaakkua piti haistella hyvin hartaasti. Tulihan se vaakku sitten vähän lähemmäs, mutta paremmin saisi mennä. Tämän treenin jälkeen olemme panostaneet ja siipidamia kannetaan päivittäin lenkillä. Wage on innoissaan kantamisesta ja häntä heiluu iloisesti matkan edetessä reippaasti :)

No, sitten tähän aiheeseen joka vielä aiheuttaa emännässä syviä huokauksia... Tarkkasilmäisimmät tolleristit ovat ehkä muiden sivuilta bonganneet meidän olleen paikalla Pirkan Dameissa. Oltiinhan me siellä, tarkoitus oli ottaa osaa, mutta sitten sisukas Tolleriikat joukkue starttasi kuitenkin kahden Riikan ja tollerin voimalla. Se syy miksi alunperin epäilin osallistumista on tuo Wagen paukkuarkuus ja sehän se sitten oli syy miksi palautin numerolappumme ennen kuin edes metsään pääsimme :( Wage reagoi sen verran voimakkaasti, että katsoin paremmaksi luovuttaa. Parempi pelastaa se mikä enää pelastettavissa oli... Olemme harjoitelleet 6mm starttipistoolin kanssa ja voimme jo olla aivan ampujan vieressä ilman mitään stressireaktiota. Dameissa kuitenkin ammuttiin 9mm starttipistoolilla, jossa on aivan selvästi kovempi pamaus. Jatkamme edelleen harjoittelua, olemmehan kuitenkin edistyneet siitä mistä lähdettiin. Aluksi Wage meni sängyn alle pelkästä nallipyssyn pamauksesta (huom. ILMAN nalleja!)... Milloinkaan en ole epäillyt etteikö tästä harjoittelusta olisi hyötyä, mutta useasti kyllä soimaan itseäni tyhmyydestä. Mitähän tuosta koirasta tulisi ilman emännän idiotismia... No, vielä me tästä noustaan! Ja olihan tuosta Pirkan Damien katselusta oikeasti hyötyä. Ja jos lisää positiivisia asioita hakee, niin Wage palautui nopeasti eikä pelännyt ollenkaan kun myöhemmin menimme (muiden jo lähdettyä) metsään harjoittelemaan.
Kiitoksia vielä kaikille kannustavista kommenteista ja haluamme lähettää erityiset kiitokset ja onnittelut Riikalle & Akulle ja Riikalle & Delille. Myös Wagen serkkupoika Ossi ja Heidi ovat ansainneet suuret onnittelut ;)