23.7.2005 Iloja ja surua...

Paljon onnea 2 vuotta täyttävälle Waterfox W-Jäppisten veljessarjalle!! Viime vuonna Wagen syntymäpäivä meni vähän "ohi suun" johtuen muista kiireistä, mutta tänään otetaan takaisin ja Wage saa erityistä huomiota. Saattaa ohjelmassa olla myös maksalaatikkokakun syöntiä sekä pitkästä aikaa ihan aidon luun nakertamista. Säästä riippuen suunnitelmissa on myös metsässä samoilua :)
Näyttelyt eivät ole vieneet kaikkea aikaamme vaan olemme viime aikoina harjoitelleet myös tokon avo-luokan liikkeitä. Noutokapulan hankimme Ypäjän näyttelystä saamalla "alennuskupongilla", joten kapula on siis Wagen ROP palkinto ;) Noudossa on ollut se ongelma, että Wage pudottaa, mitä ikinä suussa onkin, samantien kun takapuoli osuu maahan. Klikkerillä on nyt harjoiteltu ihan alusta lähtien tuota noutokapulan suuhun nostamista. Täytyy sanoa, että jäppinen on todella nopea oppimaan! Kaukokäskyjä on myös ryhdytty harjoittelemaan, hyppy on jo jotenkin hallinnassa, mutta luoksetulosta pysähtymistä ei olla vielä opeteltu. Vielä ei olla ilmoittauduttu kokeisiin, mutta kai se tästä.
Paukkutreenejä on myös pidetty noin kerran viikossa ja edistymistä on huomattavissa. Viimeksi tällä viikolla siirryimme metsän puolelle ja narupallo pidettiin repussa. Noutoja tehtiin dameilla ja variksella. Lopussa haulikkomies oli noin 30 metrin päässä, mutta Wage oli vain innoissaan. Ongelmaksi saattaa muodostua se kuinka saada tämä positiivinen suhtautuminen pidettyä yllä vieraammissa paikoissa ja vieraiden ihmisten läsnäollessa. Jossain vaiheessa tarvitsemme myös jonkun toisen koiran mukaan näihin tilanteisiin... Valoa kuitenkin näyttäisi tunnelin päässä olevan!
Valitettavasti tämän aamun ensimmäinen puhelinsoitto toi surullisia uutisia. Rakas kummitätini on viime yönä nukkunut pois. Wage on parhaimman taitonsa mukaan lohduttanut surevaa emäntää.

17.7.2005

Viime viikonlopun jälkeen epäilin suuresti tämän päivän onnistumista... Vielä matkalla Ypäjälle sanoin Pertsalle, etten odota mitään kovin hyvää tulosta. Wage ei jotenkaan näyttänyt kovin hyvältä omaan silmään. Turkkia on lähtenyt ja en ole päässyt lenkkeilemään jäppisen kanssa niin paljon kuin haluaisin/tarvitsisi. Ruoka sille sentään on maistunut :) Olimme hyvissä ajoin paikanpäällä ja saimmekin tehtyä "leirin" ihan oman kehämme laidalle. Paikalle oli ilmoitettu 25 tolleria joista oli poissa 2 kpl. Uroksia oli vain 6 kpl, mutta sitäkin kovatasoisempaa kilpaseuraa oli tarjolla. Wage vaikuttaa jo tottuneen näyttelyihin eikä se enää kohella kehässä kuten joskus ennen. Nykyään sitä saa enemmänkin innostaa. Nakit kyllä edelleen kelpaavat ja nytkin se tarjosi seisomista silloinkin kun ei välttämättä olisi ollut tarvetta. Olin erittäin tyytyväinen jo eri:n osoittavaan vaaleanpunaiseen nauhaan, sillä tuomari jakoi melko paljon sinistä. Paras uros kehässä olimme sitten kahden muun uroksen kanssa ja olin varma ettemme ainakaan ykköseksi pääse... Yllätys oli melkoinen kun tuomari olikin sitä mieltä että Wage ykköseksi. Tässä vaiheessa en ollut oikein uskoa ennen kuin vieruskaverina ollut Katja onnitteli meitä :) Siitä se riemu repesikin ja iloisena saatoin todeta kehäsihteerille, että saimme ottaa sertifikaatin vastaan! ROP kehässä jännitti edelleen. Pelkäsin Wagen jo väsähtäneen, mutta jäppinen onneksi innostui vielä esiintymään omaan tyyliinsä. Sanat eivät oikeasti riitä kuvaamaan sitä tunnetta (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin). En oikeasti edes tiennyt minkä värinen ruusuke ROP:lle tulee. Asia valkeni minulle vasta kun näin ruusukkeessa nuo maagiset kirjaimet: ROP! Alkujärkytyksestä selvittyäni (kiitokset kaikille lukemattomille onnittelijoille ;) ) aloin jo miettiä ryhmäkehää. Vasta jonkin ajan kuluttua minulle selvisi, että Johan Juslin arvostelisi syhmän 8! No, kun otetaan huomioon se, että olimme juuri edellisenä viikonloppuna olleet hänen arvioitavana laihoin tuloksin ja vettäkin satoi jo, olimme valmiit jättämään leikin kesken. Päädyimme kuitenkin vain käymään kotona ja palasimme takaisin Ypäjälle ennen ryhmäkehien alkua. Tiesimmehän ettei sijoitusta tulisi, mutta pakkohan se oli käydä kokeilemassa tuo "suuri kehä". Odotusten mukaisesti Juslin ei edelleenkään Wagesta pitänyt ja tunne taisi olla suhteellisen molemmin puolinen. Onneksi aurinko paistoi jo tässä vaiheessa meille kuitenkin paremmin olimme odottaneet joten lähdimme kotiin ja uimaan iloisella mielellä. Parkkipaikalla kuitenkin jouduimme vielä poistamaan Wagelta punkin alaleuasta ja nyt onkin uudet Expotit laitettu niskaan ja pyllyn päälle.

12.7.2005

Viikonlopun vietimme Pohjassa äitini hoivissa isännän viettäessä rock-viikonloppua. Sää oli mielestäni mitä parhain, mutta sunnuntain näyttelyn ajaksi olisi tietenkin voinut olla pilviä enemmän. Päivä oli kuuma ja väsymyksen huomasi Wagesta. Sain todellakin houkutella sen juoksemaan... Wage peruutti hieman purennan tarkistuksessa, mutta selän tunnustelu ja kivesten tarkastus sujuivat aivan moitteetomasti, joten tuo maininta ettei Wage "anna koskettaa itseään" harmittaa.

4.7.2005

Takana 1000 kilometriä ja aivan mahtava tolleriviikonloppu :) Perjantaina suuntasimme automme nokan kohti Kuopiota sangen lämpimissä merkeissä. Viikon sateiden jälkeen aurinko paistoi mahtavasti ja läpöä riitti myös auton sisällä. Seuraavassa autossamme on varmasti ilmastointi ja tummennetut takalasit! Matka sujui kuitenkin ilman kommelluksia, eikä kukaan kyytiläisistä läkähtynyt. Kuopiossa suunnistimme kohti ystävällisesti meitä majoittavaa "gastahaus Häyristä" ;) Saimme siis koko viikonlopun nauttia erittäin hyvästä seurasta, ruuasta ja vieraanvaraisuudesta Katin, Atin ja Even luona. Lämpimät kiitokset sinne Kuopion suuntaan! Perjantaina ohjelmassa oli syömistä ja lenkkeilyä sekä koirille myös uimista. Wage näytti esimerkkiä Evelle kuinka kepit vedestä noudetaan, eikä aikaakaan kun Evekin jo uskaltautui kastelemaan enemmän kuin vain vatsakarvansa.
Hyvin nukutun yön jälkeen olikin jännä päivä edessä. Otimme Wagen kanssa osaa Koupiossa järjestettyihin TOKOn SM-joukkue kisoihin. Kisat pidettiin Kuopio-hallin ympäristössä hiekkakentillä joilla olikin melkoisen kuuma. Aurinko porotti armottomasti pilvettömältä taivaalta, eikä ALO kehien luona viuhunnut tuulikaan voinut mitään auringon lämmittävälle vaikutukselle. Oma vuoromme oli vasta päivätauon jälkeen toisessa ryhmässä noin klo 12:45. Wage oli melkoisen väsynyt, eikä se oikein tuntunut innokkaalta tokoilevalta tolleriltani. ALO-luokan liikkeet oli jaettu kolmeen eri kehään, kolmen eri tuomarin arvosteltaviksi. Eniten jännitämäni suoritukset olivat jo ensimmäisessä kehässä. TollerShow:ssa Wage arasteli tuomaria ja ensimmäisessä TOKO-kokeessa se myös peruutti tuomarin tulleessa luokse. Jännitin kuitenkin turhaan Wagen suhtautumista tuomariin. Jäppinen yllätti olemalla vähät välittämättä tuomarista. Hampaat sai katsoa ihan rauhassa ja Wage istui koko toimituksen ajan. Toinen jännittämäni liike oli paikalla makuu. No, siinä sitten mentiin puihin... Wage sentään meni ensimmäisellä pyynnöllä maahan (eikä edes "kuollut" ;) ), mutta noin puolentoista minuutin makkuulla olon jälkeen se nousi ensin istumaan ja hiippaili sitten hitaasti minua kohti ja jäi istumaan keskelle kenttää. Kehän laidalta kuulin myöhemmin Wagen olleen sen näköinen että tiesi tehneensä väärin... Tuomarin sanoin saimme siitä liikkeestä siis munkkirinkilän :D Luoksetulo meni sitten aivan nappiin. Toisessa kehässä oli kytkettynä seuraaminen, jossa Wage haahuili miten sattui ja täyskäännökset menivät melkoisen pitkiksi. Maahan meno seuraamisen yhteydessä meni ihan odotetusti, mutta sitten taas napsahti... Estehypyssä Wage lähti ihan hyvin hyppyyn, mutta jostain syystä stoppasi juuri ennen ponnistusta ja jäi haistelemaan estettä. Häkellyin niin etten hetkeen tiennyt mitä tehdä. Jostain muistin sopukoista kuitenkin huusi pieni ääni: "Pyydä uudelleen!!!" Toisella pyynnöllä Wage loikkasi yli ja jäi hyvin seisomaan esteen toiselle puolelle. Kolmanteen kehään pääsimme suoraan ja liikkeinä olivat enää seuraminen taluttimetta ja seisominen seuraamisen yhteydessä. Wage haahuili taas jossain takanani ja oli vain luotettava sen tulevan "siellä jossain". Koiraa ei nimittäin näkynyt vierellä! Juoksussa Wage taas jotenkin heräsi ja ihan loppu meni kai suht hyvin. Seisomaan jääminen meni muistaakseni ihan ok. Kokonaisvaikutuksesta saimme ihan hyvät pisteet tuomareilta. Suorituksemme on kuulemma videoitu ja nyt odotan innolla sen näkemistä. Tuloksista löytyy saamamme pistemäärät liikkeittäin. Oma joukkueemme Koirakerho Tassut ry. oli joukkue kisassa 36., mutta me tolleristeina tuuletimme Novascotiannoutajat ry:n joukkueelle joka oli upeasti joukkuekisan neljäs!
Kokeen jälkeen Wage sai hyvin ansaitut unosensa ja illalla oli jälleen vuorossa uimakoulua Evelle. Oli upeaa nähdä Even uivan kuin vanhatekijä, eikä itseluottamus pettänyt edes pidemmällä matkalla. Mekin kävimme huuhtomassa kentän pölyt Kallaveteen ja lämmintä oli. Sunnuntaina lähdimme syventämään rusketusta Ranatasalmelle, jonne Eve oli ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen luokkaansa. Eve oli luokkansa voittaja Erittäin Hyvällä ja esiintyi todella nätisti. Harmitti ettei tullut mieleen ilmoittaa Wagea tuohon näyttelyyn. Paikalla oli vain 3 tolleria, eikä yhtään urosta. Kotiin ajoimme poiketen Savonlinnassa ja Wage varmasti kaipasi takaisin Even viereen ilmastoituun autoon ;) Oli todella mukava huomata Wagen osaavan käyttäytyä nuoren nartun kanssa, eikä se ollut koko ajan hännän alla. Evestä ja Wagesta taisi tulla hyvät kaverukset ja Eve kyllä sulatti pusuillaan myös meidän kaksilahkeisten sydämet. Kiitoksia vielä kerran Katille, Atille ja Evelle kestitsemisestä ja paljon onnea koko tollerijoukkueelle!!