Maanantai 27.8.2007

Aivan mieletön loma takana ja tänään palasin töihin lähes yhtä väsyneenä kuin lomalle lähtiessäni. Erona kuitenkin se, että nyt olin kuitenkin tolkuttoman tyytyväinen! Aloitin loman mejäilemällä Wagen kanssa ensimmäisessä kokeessamme sen nollan ja vastapainoksi lopetimme loman mejäilemällä Tollereiden Mejä-mestaruudessa ykkösen täysillä pisteillä!!
Olin varma ettemme mahdu Virtain kokeeseen ja olinkin jo lupautunut kuskiksi isännän serkkumiitinkiin. Kaikki muuttui hetkessä tiistai päivällä saatuani puhelin soiton, että mahdummekin kokeeseen peruutusten vuoksi. Sen edellisen kokeen jälkeen en ollut tehnyt Wagen kanssa mitään mejään viittaavaakaan. Onneksi kuitenkin oli vielä yhdet yhteistreenit Salon Seudun Noutajien nimissä ja keskiviikkona Wage pääsikin jäljelle. Harjoitusjälki oli tyypillistä Wagea: ensimmäisellä osuudella pyörimistä sen verran, että taisin pariin otteeseen palauttaa sen jäljelle. Ei kovin hyvältä näyttänyt ja Pertsa tiedustelikin, että kannattaako lähes neljän tunnin matkaa lähteä ajamaan jos koira ei kerran toimi. Onneksi pidin pääni. Olin kuullut niin paljon hyviä kokemuksia mejäilevien tolleristien yhteishengestä, joten en todellakaan halunnut jättää väliin tilaisuutta päästä osalliseksi siitä ;) Kun vielä ujuttauduin parhaaseen A-ryhmään/mökkiin eli Häyristen ja Riikka Ta:n asuttamaan lukaaliin, tiesin että meni koe miten vaan, tiedossa olisi hyvää seuraa! Matkaan lähdettiin perjantaina ja vaikeuksien (eli TomTomin omituisten ohjeiden) kautta pääsimme perille. Lauantai aamuna minulle selvisi, että ennakkotiedoista huolimatta olisin sittenkin oppaana yhdellä AVO-jäljellä. Tämä luonnollisesti aiheutti hiukan ennakoitua enemmän jännitystä. Jälkienteko pariksi sain erittäin kokeneen henkilön, nimittäin Lehtisen Tiinan. Suuret kiitokset Tiinalle voittaja-luokan jäljen saloihin tutustuttamisesta sekä avoimen-luokan jäljen "mittaamisesta"! Olen todella huono muistamaan askeleitani, joten Tiina oli backuppinani ;) Kun olimme suunnistaneet molemmat jäljet, siirrtyimme veretykseen ja sen jälkeen rantasaunalle syömään keittolounasta. Oli muuten hyvää ruokaa!! :P Ilta jatkui vielä oman mökin saunassa suoritetulla hirvikärpästen huuhtelulla sekä yleisellä jutustelulla. Itse kuuntelin Riikan ja Katin mejä kokemuksia korvat tötteröllä ja taisipa niistä jutuista olla hyvä apu seuraavana päivänä ;) Ilta viimeisteltiin terassimme grilli"party"-meiningillä. Kiitokset kaikille osallistujille ;) Seura oli hyvää, ruoka maittavaa ja juomaakin riittävästi. Kohtuullisen ajoissa kuitenkin kömmimme kukin omaan sänkyymme. Paitsi että Riikka Ta. oli varmaankin saanut Kepensä viereensä Tommin toimittua kunnon kepon lailla koiransa kuskina...
Sunnuntai valkeni jännittyneissä tunnelmissa. Rantasaunalla pääsimme jälleen nauttimaan ravitsevasta aamupalasta sekä hyvästä, aidon "Keristan", valmistamasta kahvista. Koevastaavan sekä tuomarien puheiden jälkeen siirryttiin arpomaan jälkiä. Wagelle nostin jäljen numero 4. Itse oli toisella tuomarilla opastamassa jälkeä numero 7, joten tiedossa oli sopivasti rauhoittumista ennen omaa jälkeä. Laukauksensieto testin jälkeen siirryttiin metsään. Pääsin siis heti opastamaan jälkeä Islalle ja Minnalle. Ihan niinkuin mulla mitään tekoa asian kanssa olisi, mutta ylpeänä voin vielä onnitella tuota ensikertalaista parivaljakkoa, sillä Isla teki hienoa työtä ja nuuskutteli itselleen AVO1 tuloksen!! Onnea!!
Ennen omaa suoritustaan Wage nukkui hyvin autossa ja keräili voimia. Kun sitten oma vuoromme tuli, puhkui se intoa. Jäljen tuntumaan siirryimme taluttimessa ja vasta metsään siirryttäessä vaihdoin jäppiselle valjaat. Käytin hyvin aikaa makauksella ja tutkimme sen Wagen kanssa yhdessä. Opastusosuus mentiin minun pitäessä kiinni valjaista ja näytin vielä toisella kädellä ihan kuonon vieressä Wagelle jälkeä kannustaen ja kehuen. Rauhassa mentiin minun vauhtiani. Kun sitten krepitys loppui, nostin käden ja päästin valjaista. Annoin jälkiliinan liukua käden läpi kunnes aivan lopussa otin kiinni ja lähdin itsekin liikkeelle. Tällä tavalla mentiinkin sitten ihan loppuun asti. Pidin koiran koko ajan liinalla "tuntumassa" ja se tuntui sopivan Wagelle hyvin. Heti kun se pysähtyi, tein itse saman. Kun se lähti liikkeelle, seurasin perässä. Muutaman askeleen pistoja jäljen sivuun se teki pari ja kerran se nosti kuonon ylös ilmaan, käänsi sen oikealle ja haisteli tiukasti ilmaa sekä sen tuoksuja. Selvästi se haistoi jotain ja tässä vaiheessa taisi sydämeni jättää pari lyöntiä väliin! Helpotuksekseni se kuitenkin painoi kuononsa veriuralle ja jatkoi jäljestämistä. Makauksilla se jäi haistelemaan niitä kunnes jatkoi kulmalta eteenpäin. Jo ensimmäisellä kulmalla tunsin meidän saavuttaneen tavoitteen sillä ensimmäinen osuus on aina ollut vaikea Wagelle. Yleensä se lähtee haahuilemaan jäljeltä ties minne. Nyt se jäljesti koko jäljen hyvin tarkasti ja täysin ilman ylimääräisiä kehotuksia. Ilmeisesti Wagelle myös sopii paremmin se että jäljellä ollaan ihan hiljaa eikä jutella ;) Matka viimeiseltä kulmalta kaadolle tuntui kestävän ikuisuuden ja pelkäsin koko ajan hukkaa... Turhaan pelkäsin! Kaadolle Wage jäi haistelemaan sorkkaa ja tuomarin kättelyn jälkeen pääsin vihdoin ylistämään Wagea sen hienosta suorituksesta. Olosuhteet jäljellä oli parhaimmat mahdolliset, itseasiassa myös jälkien tekopäivänä oli aivan upeat ilmat ja nimenomaan jäljestystä ajatellen. Wagen jäljen maasto oli sille parhainta mahdollista eli siellä oli osuus joka kulki suopursujen seassa ;) Kiitokset Villelle ja Mikolle erittäin hyvästä jäljestä!
Wagen suorituksen jälkeen siirryin purkamaan opastamaani jälkeä ja keräsin matkalla hyvän määrän mustikoita, jotka nyt odottavat viileässä siistimistä ja pakastusta. Muuta kotiin tuotavaa meillä oli arpajaisvoitto sekä kolme pokaalia, kiertopalkinnon kansio, ruokaa ja "muistolaatta" kokeeseen osallistumisesta! Wagen upea jäljestys johti lopulta täysiin pisteisiin ja avoimen luokan parhaan koiran palkintoon! Saipa nyt isäntä pitkän nenän ;) kannatti lähteä noinkin kauas! Jäin vielä katselemaan valioluokan uintia sillä Ruusasta ja Sirasta tuli jälkivalioita ja tästä syystä emännät Mervi ja Niina joutuivat uimaan. Uimaan joutui myös Sanna Voltin viime vuotisen SM-voiton myötä. Onnittelut vielä kaikille kolmelle!! Mestariksi itsensä nuuskutteli tiukassa kisassa Pippi eli FIn JVA Tollerbay Derex Joy! Onnitelut eli grattis till Agneta o Eva-Lisa!!
Kotimatkalle lähdin Riikka Ta:n perässä ja kävimme pitsalla Pirkkahovissa jonka jälkeen tiemme erkanivat. Matka jatkui mukavasti kunnes yhtäkkiä pimeyden keskeltä eteemme loikkasi metsäkauris 9-tiellä Urjalan jälkeen. Ehdin jarruttaa, mutta yhteentörmäystä en pystynyt välttämään. Koirat olivat onneksi vöissään, kuten myös minä. Valitettavasti kauriille ei käynyt niin hyvin. Se pääsi tuskistaan paikalle pysähtyneen miesseurueen avustamana ja jäin odottelemaan poliiseja. Paikallisen metsästysseuran Urjalan Erän jäsen sattui paikalle ja korjasi kauriin raadon mukaansa jo ennen poliiseja. Mukavat Valkeakosken poliisit luonnollisesti tarkastivat auton ja kuskin kunnon, kirjoittivat pöytäkirjan ja toivottelivat parempaa loppumatkaa. Golf kärsi valitettavasti melkoiset vauriot ja nyt odottelemme tietoa vieläkö se korjataan vai meneekö se lunastukseen. Auto on jo vanha ja sillä on paljon kilometrejä takana, joten saapa nähdä.

Sunnuntai 12.8.2007

Taidan jo toistaa itseäni ;) Jälleen melkoinen viikonloppu!!
Eilen oli tollerivuoden toinen suurimmista tapahtumista eli TollerShow 2007. Tänä vuonna paikkana oli Riihimäen Metsästysmuseon pihalueen nurmikenttä ja sääksi sulkeutui mieletön helle ja auringon paiste. Onneksi alueella oli edes muutama puu antamassa suojaa koirille ja ihmisille. Vettä kului reilut määrät, mutta meillä ainakin emäntä taisi saada juotuoa tarpeeksi vasta omien koirien esiintymisten jälkeen. Siinä olikin lisäjännitystä, että tuupertuuko emäntä kehään koiransa viereen... Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan esiintymiset onnistuivat molemmilta pojilta. Ensimmäiseksi meiltä kehään astui Wage Paul Stantonin asiantuntevan silmän arvioitavaksi. Urosten avoimessa luokassa oli melkoinen määrä koiria (17 kpl) ja saimme odottaa yksilö osuuttamme useamman tovin. Tuomari käytti hyvin aikaa koirien tarkasteluun ja kelpo KEPOmme (eli Pertsa) kalkuloi keskimääräiseksi minuutti määräksi noin 5 minuuttia per koira. Itselläni meni aika jännätessä myös sitä miten toisen kehän aikataulu piti, sillä Intron ensiesiintyminen näyttelyissä oli tuossa Elena Ruskovaaran tuomaroimassa kehässä. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät ja molemmat pojat pääsivät vuorollaan kehään, mutta suuret kiitokset siitä kuuluvat meitä avustaneille ihmisille!
Wage jaksoi hyvin esiintyä omalla vuorollaan vaikka aurinko kehään paistoikin todella kuumasti. Tuomarin peruuttelua ei ollut lainkaan ja siitä olen hyvin iloinen. Wagelle asetin saman tavoitteen kuin Introllekin eli jos Erittäin Hyvä tulee niin hienoa. Suuren koiramäärän ja kovan tason vuoksi tuo oli aivan kelpo tavoite. Wagen luokassa oli yhteensä 17 koiraa ja ilmeisesti meidän niukka turkkinen jäppinen miellytti tuomarin silmää :D Tavoite ylitetiin huimasti saamalla ensin ERI (tuomari jakoi myös hyvää melko paljon) ja sen jälkeen vielä voittamalla oman luokkansa!! Avoimen luokan voittoa en ehtinyt paljoa juhlimaan sillä urosten junioriluokka odotti toisessa kehässä minua ja Introa. Hihnan vaihto toiselle koiralle ja sitten sähikäisen kanssa kehään. Hiukanhan se meni sähläykseksi, mutta ihan kunnialla kuitenkin selvittiin. Oma esiintyminen Introlla meni ihan odotetusti eli kuten nuorella koiralla se menee ;) Suorassa seisominen oli hiukan hakusessa ja takajalkojen asennoista minulla ei ole mitään käsitystä. Kirkas punainen Introlle eli tavoite saavutetiin :D Arvostelu on täysin koiran näköinen. Paras uros -kehässä Wage alkoi jo väsähtää auringossa. Lennokkuus puuttui ja häntä ei helpolla noussut seistessä. Kuitenkin Wage teki sen mitä en todeksi vieläkään meinaa uskoa!! Wage osoitetiin kolmannelle paikalle!!! Ja mikä parasta: sain vastata kehäsihteerin kysymykseen "Kyllä, saa ottaa SERTIn vastaaan!" :D :D Todella mukava tuomari kiersi vielä kertomassa mitä mieltä oli jokaisesta sijoittamastaan koirasta ja sanoi Wagen pään laskeneen pu-kehässä, joten asenne tai sen puute vaikutti sijoittumiseen. En itse uskonut missään vaiheessa pääsevämme edes tuohon, joten nyt vähän harmittaa etten yrittänyt enempää tsempata ja innostaa koiraa... No, tavoite ylitettiin silti huimasti!
Sitten vaan jännättiin muiden suorituksia, tsempattiin ja seurusteltiin. Itse kävin vielä tekemässä "velvollisuuteni" eli talkootyötä sen tunnin verran. Onneksi kukaan ei ollut jättänyt koiraa autoon sillä parkkipaikalla oli todella kuuma. Nestehukka oli lähellä ja koirillekin sai tarjota vähän väliä vettä. Intron osalta esiintymiset oli takana, mutta Wage otti osaa vielä Paras pää ja ilme -kisaan sekä ensimmäistä kertaa Parhaat liikkeet -kisaan. Tuo liike kisaan pääseminen on myös eräänlainen unelman täyttyminen sillä Wagen selän kanssahan on ollut ongelmia, mutta ilmeisesti maalaiselämä sopii sille hyvin ja varsinkin muutama pyöräilylenkki ennen näyttelyitä avaamaan liikkeitä. Pyöräilyä saisi kyllä tehdä useamminkin, mutta näköjään jo muutamallakin saa "ihmeitä" aikaan ;) Paras pää ja ilme kisan voitti Wagen puoliveikka Onni ja itse tein töitä pitääkseni koiran virkeänä. Lopulta keksin teettää sillä temppuja kun tuomari ei katso ;) Johan oli pilkettä silmässä. Samaa kikkaa kokeilin vielä liikkeet kisassa, mutta siihen siitä ei tainnut olla suurempaa apua. No, olihan ainakin katsojilla katseltavaa ;D Parhaat liikkeet olivat ManUlla joka teki vakuuttavaa työtä kehässä ollen lopulta myös BIS! Onnea Tulisydämmille!
Nyt on Wagella sitten sertit kasassa ja kaksi niistä vielä TollerShowsta ja niistä tähän mennessä koiramäärältään suurimmista! Olin ajatellut Wagen taipuvan ensin ja sitten olisi käyty noita näyttelyitä sen viimeisen sertin toivossa. Nyt meni suunnitelmat vähän uusiksi ;) Taipuvaisuus suunnitelmat ovat samat mitä ennen näyttelyä ja kunhan tuo taipuu niin kyllä se vielä nomessakin starttaa!

Maanantai 6.8.2007

Melkoisten viikoloppujen sarja jatkuu ;)
Tämä viikonloppu vain ylitti kaikki villeimmätkin kuvitelmat ja toiveet!! Ilmoitin Intron jossain omituisessa mielenhäiriössä Tollereiden NOME-mestaruuskokeisiin alokasluokkaan. Yllytyshulluhan olen ;) ja syy ilmoon oli tollerikerhon kokeen "kannatus" sillä vaikutti ettei tollereita paljon ilmoittaudu... Kukkua kanssa! Alokkaassa oli yhteensä 11 tolleria!! Lauantain avoimessaluokassa starttasi kaksi tolleria ja voittajassa kolme tolloa. Itse oli töissä tuon lauantain ja Intro "lepäili" kotosalla muun perheen kanssa. Sunnuntaina Intro starttasi sitten iltapäiväryhmässä ja numerolla 13. Jostain omituisesta syystä en edes jännittänyt Intron kanssa :D ja se ilmeisesti auttoi melkoisen paljon. Paineita ei ollut sillä mukaan lähdettiin pitämään hauskaa ja lähinnä harjoittelemaan. Mutta kuinkas sitten kävikään... Pikkuinen Intro 9kk kaikkien aikoijen nuorimpana nomessa startanneena tollerina saavutti myös tuloksen kaikkien aikojen nuorimpana tollerina!! Toivottavasti tulen aina muistamaan tämän tunteen. Myös niinä hetkinä kun mikään ei tunnu onnistuvan...
Hausta Intro toi sen kaikkein kauimmaisen lokin eli virtaa oli, ei aivoja... Tässä vaiheessa tuomari kysyi koiran ikää. Vastasin rehellisesti, että yhdenksän kuukautta ;) Laukaus joka kajahti Intron veikan Viskin isännän aseesta ohjauspaikalla aiheutti Introssa vain mielenkiintoa siihen suuntaan eikä se ollut lähdössäkään juoksentelemaan. Introlle ei olla koskaan heitetty mitään laukauksen yhteydessä ja tuosta on ilmeisesti ollut apua ettei se karannut käsistä. Tämä heittelemättömyys on ollut "vahinko", ei mitenkään ajateltu juttu. Introlle on ammuttu melkoisen vähän. Ohjausta oli harjoiteltu vain motivoituna ja vain eteen menoa. Eikä näitä harjoituksia ole oikeasti ollut kuin yhden käden sormilla laskettu määrä. Introlla ei ole tajua pysähtymiskäskyistä, ei lähihaku pillityksestä eikä se oikeasti tiedä mitä tarkoittaa jos huudan sille "Siinä!". Hyvin se oli kuulolla kun kielsin sitä kaartamasta oikealle, jossa oli häiriö fasaani, mutta tuli tietenkin luokseni. Kerran ainakin se kaarsi vasemmalle riistan viejän jäljille. Mahtoiko olla kolmas vai neljäs lähetys jolla se täysin tuurilla sai hajun fasusta (se ei ilmeisesti kovinkaan haissut kenenkään koiran nenään) juuri samaan aikaan kun huusin sen "siinä" käskyn jota pieni ei ymmärrä ;) Hetken se ihmeteli uutta tuttavuutta, mutta nappasi sen sitten suuhunsa ja palautti kauniisti käteen :D Tässä vaiheessa teki mieli jo lopettaa, olinhan koiran kanssa "huipulla"!!
Tuomarin opastuksella uudelleen hakuun ja samalla me ihmiset siirryimme kohti markkeerausta ja vesirajaa. Intro löysi kanin joka oli melkoisen lähellä. Jotain se siellä touhusi hetken ja ehdin jo pelästyä että se nyppii sitä (taisi kuitenkin nuolla). Sitten näin natiaisen käyvän leikkiasentoon pylly pystyssä!! Se aikoo kieriä sen päällä!! En tiedä olisiko se tehnyt sen, mutta nyt minun oli jo puututtava ja kutsuin Introa. Se nappasi kanin suuhunsa ja palautti sen noin metrin päähän minusta. Kani oli ehjä, ONNEKSI!! Vielä taisin lähettää Iivarin hakuun, mutta se ei tainnut tuoda mitään ja siirryttiin sitten markkeeraukseen. Ensimmäinen lokki ruokojen joukoon näkymättömiin ja toinen heitto avoveteen. Intro pysyi laukauksissa hyvin paikallaan, vaikka varmistelinkin sitä pitämällä kättä sen pään yläpuolella. Intro lähti hyvin uimaan ja nouti sen avoveteen heitetyn. Toiselle sillä tuntui olevan jokin muistikuva, mutta se ei halunnut mennä veteen osoittamastani paikasta, vaan kiersi kaislojen vasemmalta veteen, unohti minne oli menossa ja lähti kiertämään venettä. Tässä vaiheessa tuomari kommentoi että: "Tämä koira ei pelkää lumpeita." Toinen markkeeraus lokki jäi siis tulematta ja Intro laitettiin jälleen hakuun. Haussa se selvästi väsyi jo päästään ja jäi aika lähelle. Toi se ainakin sorsan ja variksen, mutta todellakin tehot sillä loppui. Se lähti kyllä innoissaan, varsinkin jos sitä oli hiukan rauhoittanut ja innostanut vierellä, mutta mitään se ei enää löytänyt. Valitettavasti myöskään tuuli ei ollut puolellamme eikä antanut apuja koiralle. Itse olisin jo mielelläni lopettanut hakuun laittamisen aikaisemmin, mutta en halunnut keskeyttääkään. Vihdoin tuomari armahti ja pyysi siirtymään tuomion lukuun. Kyllä se taisi olla siinä ja siinä, mutta tulos tuli :D :D Voi pojat mikä tunne!
Päivän kruunasi vielä kaksi ALO1 tulosta tollereille: Onnea Sira & Niina (NOME-Tulokas & Paras yhteistyö) sekä Linus & Päivikki!! Sekä vielä Lammin Sarin upean viikonlopun kruunaus Rölli kikkuran ALO1-tulos!! Sarin toinen kihara Oscu sai edellisenä päivänä VOI1-tuloksen! Onnea siis myös Sarille! Lisäksi myös Sakelle ja Katille ALO3-tuloksesta onnittelut! Koe oli heille myös ensimmäinen ja vastahan Sakkekin taipparit suoritti hyväksytysti. Sakke on ensimmäinen Waterfox joka sai nomesta tuloksen :)
Kiitokset Annalle ja Villelle tästä upeasta koirasta sekä lukuisille meitä neuvoneille sekä erityisesti NOME-mestari tittelin uusineen Ticon omistajalle Kuosmasen Katille! Toivottavasti pystymme pitämään yllä tämän hauskanpidon NOME-treenailussamme ja saavuttamaan vielä lisää tuloksia tämän meidän natiaisen kanssa :)
Nyt on jo pakko rientää ulos nauttimaan kesästä! (niin ja siitä rempasta ;) )